Nilkkasukkia kesäksi

Kävin jokunen aika Nanson tehtaanmyymälässä Vantaalla ja siellä myydään myös muun muassa Voguen sukkia ja sukkahousuja. Tein hienoja löytöjä, joista tyytyväisin olin söpöihin nilkkasukkiin. Kesällä on hauska käyttää hameen ja korkokenkien kanssa pieniä sukkia. Ne maksoivat euron(!) pari.

Minulla on hienoinen pakkomielle sukkahousuihin ja polvisukkiin. Mustia sukkahousuja kuluu tietysti liukuhihnalta, mutta iso, iso piirongin laatikko on täynnä monenlaisia aarteita. Vähän liiankin paljon, sillä unohdan aina käyttää erikoisuuksia, joita ostan. Alla on osa käyttämättömistä sukkahousuistani.

Hups, vähän epätarkka kuva, I´m getting there…

Romanttinen kauluspaita

Käyn Porvoossa töissä ja siellä tulee aina tehtyä hienoja kirpputorilöytöjä. Olen heikkona romanttisiin kauluspaitoihin ja nämä ovat viimeisimpiä “kauluspaita”löydöksiä Porvoosta.

Tappokorkkareita Asokselta

Kuten moni muukin, olen innostunut tilaamaan vaatteita ja kenkiä netistä. Netti-kaupat on jänniä paikkoja, niistä innostuu aina tilaamaan jotain sellaista, mitä ei kaupassa kierrellessä juolahtaisi pieneen mieleenkään ostaa.

Esimerkiksi en juuri koskaan käytä kovinkaan korkeita korkoja ja noilla nyt pitäisi pysyä pystyssä (12 centin korot)! 

Beesseillä Asoksen korkkareilla ei mitään maratoonia kävellä, saatikka juosta. En kuitenkaan voinut vastustaa, niin kauniit ne ovat. Nahkakorkkarit olivat puoleen hintaan 33 euroa.

Mokkaiset hienostelukengät ovat harmikseni hiukkasen liian pienet sivusta. Mutta mitäpä sitä ei kauneden eteen kärsisi. Ale-hintaan kun vielä sai (25 euroa)

www.asos.com

I suck at this

Edellisestä postauksesta on jo kulunut aikaa. Vähän arvelinkin, että olisin maailman huonoin bloginpitäjä. Yritän vielä kerran. Eli ryhdistäytyminen, nyt!

Ajattelin esitellä muutamia hauskoja löytöjäni kirpputoreilta. There you go! 

Elvis-kynttiläkipot (tuikuille) ovat Valtterin kirpputorilta Helsingistä. Ne oli niiiin mauttomat, että ihastuin niihin päätäpahkaa. Eikä olleet kalliit, 50 centtiä kappale.

Viime viikonloppuna olin muutaman kaverin ja Tyynen kanssa Porvoossa huviretkellä. Tottakai kävimme myös paikallisessa kierrätyskeskuksessa. Sieltä tarttui mukaan tuo kirjoituskone. En tee sillä yhtään mitään, mutta se näyttää hyvältä!? 5 euroa. Voin muuten suositella Porvoon uusiokeskusta kaikille, jotka olette sisustamassa kotia ja vanhat huonekalut kiehtovat. Itse olen hankkinut sieltä sohvan (70 euroa) ja keittiönpöydän tuolineen (50 euroa). Sieltä löytyisi vaikka mitä aarteita, mutta kun ne eivät mahdu enää minnekään! Ei siis voi ostaa.

Kasari-henkinen Nena-peilitaulu on puolestaan kirpputorilta Kemistä. Se maksoi huikeat 2 euroa.

99 Luftballoons!

Rakkaimmat vintage-kenkäni

Olen joskus hamstrannut kirpputoreilta pakkomielenomaisesti vanhoja kenkiä. Viime vuosina olen yrittänyt hillitä harrastustani ja harkitsen tarkkaan mitä ostan. Tässä kenkiä, joita en kuitenkaan voinut vastustaa. Kaikki eivät pääse ihan parhaiten oikeuksiinsa juuri mustien sukkahousujen kanssa, mutta antanette anteeksi laiskuuteni…

Pakko saada

Ystäväni on töissä viestintä- ja pr-toimistossa ja saa aina kutsuja kaikenlaisiin avajaisiin ja kekkereihin. Hänen siivellään olen nyt käynyt muutamissa kissanristiäisissä. Eilen oli Vilan Selected-liikkeen avajaiset Helsingin Aleksanterinkadulla ja mukaan tarttui nämä ihanat kengät, vaikka lupasin itselleni, että mitään en osta. Olivat kuitenkin niiiiiin ihanat ja vielä edulliset. Ne maksoivat 14,90 oikean hinnan ollessa 49,90.  Jos vielä ei ole käynyt selväksi, niiin rakastan ostaa alennustuotteita. On mukava hekumoida paljonko on säästänyt + aleostaminen rauhoittaa omatuntoa, koska “eihän tämä nyt maksa juuri mitään”.

There you go…

Kengissä on siis läpät, jotka suljetaan tarralla. Kenkien sisusta on nahkaa eli luulisi niiden kestävän hieman kovemmankin käytön.

Talla-puukengät suoraan Myrskylästä

Itä-Uudellamaalla, Myrskylässä on yritys nimeltä Eija Räty Ky, joka tekee hienoja puukenkiä. Yrityksen netti-sivut kertovat, Talla-puukenkiä on valmistettu jo yli 50 vuoden ajan. Kenkien pohjat ovat kotimaista koivua tai haapaa, joa työstetään itse tukin sahauksesta alkaen useiden työvaiheiden kautta valmiiksi pohjiksi. Sisäpohja kengissä on ortopedisesti muotoiltu ja päällinen on kasviparkittua nahkaa. 

Olen himoinnut puukenkiä kesäkäyttöön vuosia, mutta en juurikaan ole törmännyt hienoihin pareihin. Tutustuin Tallaan työn merkeissä Myrskylässä  ja tehtaan omistaja antoi minun valita parin puukenkiä. Menin aivan sekaisin, sillä kuoseja oli vaikka millä mitalla! Pallottelin kultaisten, hopeisten, ruutukuvioisten ja mustien puukenkien välillä kauan. Lopulta järki voitti ja valitsin käytännöllisesti mustat.

Eija Räty Ky on myös tehnyt puukenkiä Marimekolle sekä muun muassa Ivana Helsingin parin vuoden takaiset puukengät. Kenkiä oli vielä jäljellä tehtaalla, mutta en halunnut niitä itselleni, ne ovat jotenkin tönkön näköiset. He ovat myös toteuttaneet Nene Tsuboin suunnittelemat Mitsumaru-puukengät, jotka ovat kyllä hienot!

Luulen, että omat Tallani tulevat olemaa kesällä kovassa käytössä, ne ovat miellyttävät jalassa ja sopivat hienosti hameiden ja mekkojen kanssa.

Tsekkaa www.talla.fi

Halvalla menee Seppälä by Hanna Saren

Olen nyt muutaman kerran käynyt huvikseen Stockmannin Outletissa Vantaalla. Vaikka siellä on paljon “roskaa”, voi siellä tehdä myös hyviä löytöjä. Viimeksi bongasin muun muassa Day, Birger & Mikkelsenin mekon, joka maksoi 50 euroa (ovh 299) ja Tiger of Swedenin mekon, joka maksoi puolestaan 40 euroa (ovh 189). Mutta koska mekot jäivät kuitenkin kauppaan, niin ei niistä sen enempää…

Outlet pursusi viimeksi siellä käydessäni erittäin halvalla Seppälä by Hanna Saren -vaatteita. Tästä päättelin, että Sarenin Seppälälle tekemät mallistot eivät ole olleet mikään suksee. Pohdin josko Seppälän normaalia kalliimmat vaatteet eivät ole vedonneet Seppälän tavalliseen asiakaskuntaan ja Sarenin vaatteiden hipster-käyttäjät eivät taasen lämmeneet vaatteiden rahvaanomaiseen Seppälä-yhteyteen?  

Itse olen lyhyenläntä ja en niin hoikka. Ja siksipä monet ihan potentiaalista Sarenin suunnittelemista vaatteista jäivätkin Outletiin. Tuntui siltä, että monet niistä oli suunniteltu pitkille ja hoikille ihmisille eli ne eivät yksinkertaisesti näyttäneet minulla kovin hyvältä. Ja usean vaatteen leikkaus tuntui olevan jotenkin vain kummallisesti pielessä.

Mutta, mutta… Jotain oli pakko ostaa, koska hinnat olivat naurettavan halvat ja nämä seuraavat jutut jopa näyttivät suht hyviltä.

Tämä paita oli hauska. Jos se olisi himppusen verran pidempi, sitä voisi pitää mekkona. Itse ajattelin laittaa lyhyempääkin lyhyemmän minihameen alle, jotta minimekko-tunnelma säilyy. Maksoin paidasta 5 euroa (ovh 49,90).

Tämä mekko oli hieman kinkkisempi, mutta väri oli niin houkutteleva (ja hinta). Mekossa on ohut kangasvyö vyötärölle, mutta minusta se ei näytä kovin hyvältä siinä, ainakaan itsellä. Ajattelin siis köyttää vyön rintojen alapuolelle, niin mekon hauska leikkaus pääsee oikeuksiinsa. Empire-linjaista kuvaa vyön kanssa en tähän hätään saanut, koska mekon kanngas oli niin sähköinen, että helma kietoutui ällöttävästi jalkoihin. Maksoin mekosta 5 euroa (ovh 79,90).

 

Takki on ihan ok ja kiva. Tässäkin ehkä houkutti halpa hinta. Tosin now it´s growing on me eli olen alkanut muutaman sovituskerran jälkeen tykkäämään siitä enemmän. Se tuntuu myös laadukkaasti tehdyltä ja kangas on ihana. Maksoin takista 10 euroa (ovh 199,90).

Tregulla tonkimassa

Asuin Albanian pääkaupungissa Tiranassa 2006-2007 yhdeksän kuukauden ajan. Yksi suosikkitapani viettää aikaa oli koluta läpi paikallisia kirpputoreja. Kirpputorit olivat valtavia markkinahenkisiä paikkoja täynnä hillittömiä kasoja vaatteita. Ja tinkiminen oli sallittua.

Tregu on albaniaa ja tarkoittaa kirpputoria. Suurin osa Albanian kirpputorien tavarasta tulee Italiasta ja Saksasta. Aika iso osa vaatteista ja kengistä on suhteellisen uusia eli välttämättä tregulla ei tee älyttömän paljoa vintage-löytöjä. Mutta tavaraa on laidasta laitaan ja yhdeksän kuukauden jälkeen vaatteita ja kenkiä oli kertynyt huima määrä. Osaa noista vaatteista käytän vieläki. Tässä muutamia esimerkkejä.

Jos ikinä eksyt Tiranaan, paras tregu löytyy juna-aseman vierestä ja meininki on parhaimmillaan viikonloppuisin lauantaina ja sunnuntaina. Näillä pääset alkuun:

• Mirëdita! Hyvää päivää!
• Sa kushton? Paljonko maksaa?
• Falemnderit. Kiitos.
• Mirupafshim! Näkemiin.

Debyytti

Tässä blogissa tarkoitukseni on käsitellä minulle rakkaita asioita: vanhoja vaatteita, kukkamekkoja, kirpputorilöytöjä, muotia, koiria, kirjoja, korkokenkiä, outoja esineitä…

Kirpputorit ovat olleet sydämen asia minulle jo vuosikausia. Yleensä metsästän kirpputoreilta vaatteita ja kenkiä. Suurin osa vaatteistani onkin kirpputorilta. Suosikkipaikkojani ovat pienten paikkakuntien aarre-aitat, joita muut eivät ole löytäneet. Olen asunut viime vuosina muun muassa Kemissä ja Kajaanissa, joista teki mahtilöytöjä. Niistä lisää varmasti myöhemmin, kunhan saan blogin käyntiin. En malta odottaa. Johdatan teidät myös Albanian kirpputoreille, joissa pystyi penkomaan tunteja ja tunteja…

Kirjoista myöskin muutama sananen. Olen suuri Jane Austen/Emily Bronte-fani. Luen tosin kirjoja laidasta laitaan ja eläydyn niihin joskus vähän liikaakin. En ole siinä mielessä kirja-nörtti, että lukisin vain maailmankirjallisuuden klassikoita ja lempikirjojani olisivat Tolstoin tonninpainoiset kirjat. Mielestäni jokainen lukukokemus on yhtä arvokas. Tärkeintä minulle on, että kirja herättää tunteita. Pääsiäisenä luin Khaleid Hosseinin Leijapojan ja se oli hieno!

On myös kenties syytä esitellä heti pala sydäntäni: Tyyne.

Tyyne on pitkäkarvainen kääpiökaniinimäyräkoira. Maailmaa se on nähnyt reilu puolitoista vuotta ja hieno koira siitä on tullut, vaikka se ei käskystä tassua annakaan. Tyyne on kiltti ja nukkuu sängyssä kuten ihmiset: pää tyynyllä ja pitkä makkaranmallinen kroppa peiton alla.

Olen aina tietyssä määrin kammoksunut tietokoneita ja en vieläkään osaa niitä kunnolla käyttää. Internet on vielä asia erikseen. Vaikka täällä voi esiintyä anonyymina, on minulla aina ollut jotenkin turvaton olo. Kaihdan yleensä puhumasta omasta elämästäni ja esimerkiksi Facebook-statuksen päivittäminenkin tökkii… En ole halunnut paljastaa itsestäni mitään.

Tässä on nyt kuitenkin blogini. Kiitoksia Essille ohjauksesta ja rohkaisusta bloggailun maailmaan.

Saa nähdä mitä tästä tulee. Jännittää.